980x120 Play 2

Jukka Keskisalo antoi miniseminaarissa esimerkkejä omasta harjoittelustaan

Jukka Keskisalo vuonna 2011. Kuva: Jarno Maimonen

Jukka Keskisalo vuonna 2011. Kuva: Jarno Maimonen

Estejuoksun Euroopan mestarin mukaan harjoitusviikkoa ei aina tarvitse sulloa seitsemään päivään.

Kestävyyslajien yhteishankkeen lajiesityksissä on tyypillistä ollut urheilijoiden harjoitteluesimerkkien antaminen. Kestävyysjuoksun esityksessä Jukka Keskisalo antoi esimerkkejä omasta harjoittelustaan. Lisäksi hän toi harjoitteluesimerkkejä ulkomailta.

Reijo Jylhän maastohiihtoesityksessä päävalmentaja totesi harjoitusviikkojen esittelyn olevan kyseenalaista. Keskisalo oli eri mieltä.

- Se tuo lihaa luiden ympärille. Ainakin minua kiinnostaa se, että miten eri lajeissa treenataan. Niin kauan kun muistetaan, että kyse on aina yksilöistä. Meidänkin lajissa 800 metrin harjoittelu on erilaista kuin maratonharjoittelu, Keskisalo muistutti.

Kevyttä ja kovaa

Alkuun hän esitteli omaa aktiiviaikojen harjoitteluaan ja sen suunnittelua. Se edusti niin sanottua Lydiard-Sinkkosen linjaa, jossa harjoittelu oli jaoteltu peruskuntoharjoitteluun, mäkikauteen, kilpailuun valmistavaan kauteen, kilpailukauteen ja ylimenokauteen.

Peruskuntokauden esimerkkiviikoilla Keskisalo oli jo yli 30-vuotias. Oletuksena oli, että vauhtikestävyyttä oli jo harjoitettu.

- Aika paljon kevyttä juoksua ja kovaa juoksua, hän tiivisti.

Keskisalon peruskuntokauden harjoitusviikko oli jaoteltu selvästi tehopäiviin ja kevyisiin päivin. Tiistain kova 10 kilometriä oli pääsääntöisesti anaerobisen kynnyksen alla. Samana päivänä ohjelmassa oli voimaharjoittelua.

- En oikein koskaan päässyt sinuiksi voimaharjoittelun kanssa. Koin sen vaikuttavan aina hermotukseen niin paljon, että sitä oli hankala yhteensovittaa muun harjoittelun kanssa, hän kertoi.

Nyttemmin tutkimus on osoittanut maksimivoimaharjoittelun olevan juoksijalle hyödyllisintä. Keskisalo teki voimaharjoitukset kovan harjoituksen jälkeen ja mahdollisimman ”kaukana” seuraavien päivien kovista harjoituksista.

Torstain harjoitukset olivat luonnollista lajivoimaa ja lauantain kova harjoitus oli viikon päätreeni. Se tapahtui yleensä vetoharjoitteluna, jossa alun jälkeen mentiin MK-alueelle.

Muut päivät tehtiin aerobista juoksua. Viikon viimeisen päivän treeni oli pisin. Se tehtiin rauhallisesti.

Miksi aina seitsemän päivän harjoitusviikko?

Mäkikaudella rytmitys oli lähes sama, tosin pääharjoitus oli mäkijuoksua. Kilpailuun valmistavalla kaudella harjoitusviikko oli kahdeksanpäiväinen, jotta palautumiseen oli aikaa yksi päivä enemmän.

- Tämäkin on sellainen keskusteltava asia, minkä takia harjoitusviikko pitää survoa aina seitsemään päivään. Ryhmäharjoittelussa ja akatemiaympäristössä tietyt päivät toistuvat, joten se on melkein pakollista. Mutta ammattimaisissa olosuhteissa sitä ei ole pakko survoa, hän huomautti.

Keskisalo kertoi myös kilpailukauden harjoittelusta ja eri harjoituskausien treenien sisällöstä yksityiskohtaisemmin. Hän uskoi, että kovatkin harjoitukset pitää tehdä oikeanlaisella rentoudella.

- Ei kolmen tonnin kisassakaan voi vetää koko matkaa hampaat irvessä.

Keskisalo esitteli lyhyesti myös norjalaisten Ingebrigtsenien veljesten harjoittelua, joka näytti aivan toisenlaiselta kuin Keskisalon harjoittelu.

Hän kertoi myös Eliud Kipchogen harjoittelusta, josta myös Kestävyysurheilu.fi on kirjoittanut aiemmin. Kaikista harjoitusesimerkeistä Kipchogella oli pisin yksittäinen harjoitus ajaltaan 2h15min. Keskisalo muistuttaa, että monessa muussa kestävyyslajissa tuo aika on vielä melko lyhyt.

Tarkemmat harjoitusesimerkit voi katsoa seminaarimateriaalista, joka on ladattavissa täältä.

-Juho-Veikko Hytönen

Jukka Keskisalon esitys alkaa alla olevalta videolta tasan 24 minuutin kohdalta
(Lue myös: Pajulahden miniseminaarissa puhuttiin kestävyysjuoksusta: ”Harjoitusmääriä nostettava riittävän aikaisin, jotta se voidaan tehdä loivasti”)

 

 

 

 

Premiumsport.fi

JÄMI147

inov 8 alapanoraama